Hänen kehonsa kartta.

Hänen silmät olivat kauniit kuin kristallikruunut jotka koristivat kuninkaallisen palatsin ylellisiä saleja, joissa henkeäsalpaavat tanssinaskeleet hämyisen pienon säestyksellä kertoivat tarinaa joita hänen silmänsä esittivät katsojalleen ottaen yhteyden suoraan hänen syvimpiin sielun salaisuuksiin.  

Hänen vartalonsa liikkeet loivat kasvot herkkyydelle ja kaikelle ihmisten välisen rakkauden aiheuttamille tunteille jotka täydellisen kliimaksin saavuttaessaan luo mieleen näytöksen jonka maagisuus ei lopu esiripun laskuun.  

Hänen hymynsä joka rakentaa miehelle hänen koko päivänsä sisällön ja kirkkauden, se muistuttaa aamulla kun ensimmäisen kerran silmänsä avaa ja viimeisenä kun ne sulkee, että miten kaunis maailma kaikessa raadollisuudessan on ja mitä se voi kulkijalleen antaa jos vaan ymmärtää katsoa elämää avoimella ja elämänhaluisella sydämellä.

Kokonaisuus, tuo asia mitä jokainen kehosi osa ihastelee on hänen sisäisen kauneutensa luomaa, sen suloisuus näkyy valkoisina lakanoina kontrastina vihreän juurikasvaneen ruohikon kanssa. Lempeä tuulahdus korkealla pilvirajan reunalla jossa linnut kulkevat vuosittaista reittiään määränpäänä elää täysipainoinen ja nautinnollinen elämä niinkuin meillä jokaisella. Sokeana on vaikea tehdä matkaa, mutta mikäli matkan tarkoituksen määränpää ja opas on yksi ja sama ei ole mahdollista tieltään eksyä. 

Maailman reunalla.

Aallot painautuivat aallonmurtajan kylkeen, silmänkantamattoman meren salaisuudessa yksikään mysteeri ei voinut olla kiehtomatta. Jokainen kohahdus nostatti enemmän ja enemmän nuoren miehen seikkailunhalua nähdä maailmaa pintaa syvemmälle. 

Mielessään hän oli kiertänyt maailmaa jo pitkään, sillä hän ei ollut mikään normaali amerikkalaisen unelman perässä juoksija vaan villi sielu jonka syvimmät tunteet saivat inspiraationsa elämänkokemuksista.

Auringon nousu joka heijasti maailman kauneimman verhon kohisevan elämää täyteisen meren ylle kertoi omaa tarinaansa pojalle. Se kertoi syntymästä, se kertoi sodista, se kertoi niin tulisesta rakkaudesta kuin pettymyksen kyynelistä.  Kerran tämäkin poika oli tuntenut suurta rakkautta , niin suurta että sen merkitystä voisi verrata  meren suuruuteen ja auringon tuoman valon kirkkauteen.