Huomasin sen laajentuvan, yksityiskohdat saivat kaiken huomion.
Isot, kokonaisuuden rakentavat muodot olivat ääriviivoja suuressa
pienien asioiden valtameressä, jonka suolaisuus oli tälläkertaa
muodossa ratkaisemattomuus. Suorista, epäsuorista, niin isoista kuin
pienistäkin muodoista syntyi elämä, vilkas kaupunki jonka
liikennevalot ohjasivat muuten epäsymmetristä sekavaa liikennettä.
Äänten aikaansaama elämän kuoro jatkoi laulamistaan, eikä ole kyse
sanomasta, sillä sisällön kapelimestarina toimii itse kukin vuorollaan.
Laajentuminen hälvenee ja muuttuu supistumiseen, ison ja kauniin
kokonaisuuden muuttuminen pieneksi ja rumaksi todellisuudeksi
jota ohjailee itseoikeutetusti se olkapäältä vittuileva pieni sarvekas
sontiainen, jolta haluaisit varastaa kielen mutta voimakkaampana
se varastaa ja manipuloi sinulta mielen. Sairaalloisessa elämänkaaressa
maailmanpyörä ei lopeta kiertämistään koskaan, mutta on mahdotonta
olla hyppäämättä kyytiin ilman seurauksia. Askel askeleelta muuttuu
käveleminen raskaammaksi, ajatus ajatukselta se vie saavuttamattomaksi
intohimoksi ja välinpitämättömyys kasaa kaikki taakse jätetyt murheet
yhä suuremmiksi ongelmiksi.
Revittyään itseltään siivet, jotta lentäminen onnistumisien pilvilinnoissa
päättyy pakkolaskuun, jatkaa meistä jokainen vaeltamistaan sokeina
mahdollisuuksille, ymmärtämättöminä yksinkertaisimmillekin ratkaisuille,
tehden meistä yhtenäisen toimivan yhteiskunnan kaikille niille joilla on
valta pitää pienempiään omien saavutustensa pelinappuloina.
Kukaan meistä ei tahdo vaihtaa elämästään päivääkään, mutta hyvin
suuri osa meistä olisi valmis vaihtamaan sen koko ruman kokonaisuuden
sisällön kauniiseen ja onnelliseen loppuun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti