Pyhä kolmiyhteinen kaukosäädin

Kesken kuolemantekemiseni huomasin että mullahan oli vessahätä.
Kampesin itseni sohvalta kuin krapulasta herännyt vampyyri kryptastaan.
Raahasin peittoa perässäni keräten kaiken pölyn matkalta,
huomaten että mullahan oli parkettilattia. Pääsin sinnikkäiden ponnistelujen
jälkeen wc-tilaan, jossa juttelin hetkisen parrakkaan miehen kanssa
jonka vilaukselta näin peilistä ja kohteliaasti häntä tervehdin.

Istuin alas ja rullasin ainakin puoli rullaa erittäin pehmeää ja miellyttävän
tuntuista paperia käteni ympärille. Se tuntui niin pehmeältä, aivan kuin olisin
leijunut jossain painottomassa tilassa kauniiden pilvien yläpuolella,
jossa makasin majesteettisella samettisängylläni syömässä majesteettisia ja
maukkaita rypäleitä, samalla kun kuvankaunis prinsessa hivelteli minua.....
mmmmmmmm.... lannoitteella!

Mitä vittua! Olin nukahtanut hyvin majesteettisesti paskalle ja samassa
huomasin että mukavuudenhaluissani olin työntänyt sen puolirullaa todella
kallista paperia lämpimän ja juoksevan vesihanan alle. Se siitä paperista.
Onneksi lähilehti toimittaa todella kätevää perusfontin paskapaperia viikottain
postilaatikosta, millä voi sitten hädän tulle aina pyyhkäistä.

Tästä miellyttävästä kokemuksesta selvittyäni suoritin tieni keittiöön, jossa
ohimennen huomasin että 6 viikkoa sitten keittämäni kahvi oli aamutuimaan
keittelemässä kahvia. Jääkaapista valui jotain epämääräistä nestettä, mutta
sinne en edes minä uskaltanut kurkata, jotain 90-luvun musiikkia sieltä kuului.

Tästä selvittyäni siirryin eteiseen, jossa kaikesta päätellen perintätoimisto oli
tehnyt aivan häikäilemättömän ihailtavaa yhteistyötä kotiliesi lehden toimituksen
kanssa. He olivat lähettäneet rekka-autolla jo kaiken puoleksi vuodeksi eteenpäin,
ja oli sinne muutama erittäin polttelevan kiinnostavia aiheita sisältävä
uskonnollinen julkaisukin saatu työnnettyä vaikka olenkin taitavasti askarrellut
oveeni lapun jossa uhkaan kaikkia laatikkoni häpäisijöitä lämpimästi napalmilla.

Kaiken tämän ajatustyön jälkeen pohdin, että jaksaisiko sitä tehdä vielä itselleen
mehevän sämpylän ennen kuin voi taas siirtyä aivotoiminnan lamaannuttavaan
vaakatasokoomaan. Mutta nyt tarkemmin ajateltuna kun olen keksinyt jo
täysin toimivan kloonaus menetelmän ja luonut pussillisen bilettäviä tomaatteja,
en oikeastaan edes usko, että olen kaikessa kuolemattomuudessani edes kovin
nälkäinen.

Onneksi ihanat vanhempani toivat vironmatkaltaan kartongin savukkeita, nehän tunnetusti vievät kivasti näläntunteen kokonaan. Äh... mitä sitä nyt muutaman leivän takia suorittamaan sen kummempia liikunnallisia urotekoja. "Back to sofa!!" Lähetti korvaani signaalin rakas kaukosäätimeni.